Sarjari #112 : veden varassa

-

Tekovaiheessa Sarjariin nro 112 (teema: Vesi) tuleva Sammalkorpi, Children of the Sea.

Karajan Conducts Beethoven -LP:n kansi on ollut jo pari vuotta piirustusalustana eikä sitä ole syytä vaihtaa - tuo onnea ja on jämäkämpi kuin sitä edeltänyt Tsaikovskin neuvostoliittolainen halpiskokoelma.

Deadline on lokakuussa, Sarjari ehkä ulkona ennen vuoden loppua.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sarjari #113 -kansi

-
Kuva
Metsä-teemainen Sarjari 113 tipahti toukokuun alussa postilaatikosta. Kyseessä on toinen tekemäni Sarjari-kansi, ensimmäinen oli Kliseet-numeroon 101 tehty lohikäärmepläjäys.     Viikko meni iltaisin luonnostellessa, tussatessa ja värittäessä. Piirsin A3-kokoon sivellintussilla, piirtoterällä ja huopakynillä. Ensin jumalaton aiheen valinta - shamaani-henkinen Satu peuransarvineen diskattiin jo luonnosvaiheessa. Aiheeksi valikoitui lopuksi metsänneitoratkaisu, jota maustettiin sukilla, sirkuksen ringleader-takilla (?) sekä siivillä, josta saatiin lopuksi keiju! Aloitetaan lyijäriluonnoksella, Satu ja kärpässieni...     Tussausvaihe. Etualalle tuli ötököitä, joista suunniteltiin ensin valtavaa heinäsirkkaparvea, mutta hinku piirtää kuoriaisia jne. höttiäisiä sai vallan lopuksi...     Tussauksen valmistuttua skannaus ja väritys Photoshop 7:lla - karkkivärien ja ns. luonnollisempien värien välillä tasapainottelua.       Ja hup! Enää Sarjari-logo skannaten vanhasta Sarjarista + päälle lätkä
Lue lisää

Satu Sammalkorpi: Just my imagination

-
Kuva
Melankolian auringon alla -albumiin piirretty episodi. Mahdollisuus ottaa hetken mielijohteesta Cranberries mukaan, tosin 90-luvulla syntyneenä Satu ei ole voinut kuunnella sitä ns. tuoreeltaan, joten syy vieritettiin kaverin ja kaverin äidin niskoille. Wäinö Aaltosen museon edestä otetut kuvat toimivat aasinsiltana tarinaan... patsaiden edessä oleva äijä liiankin jäyhä... mahdollinen kulttuuripersoona?   Riikan kansalliskirjasto inspiroi Satun museota suuresti. Pyykkipoikatarinan olen ymmärtänyt olevan tätini lapsuudesta. <Käännetty japanista!> Legenda hakasulkeet, joilla Kitty Pryde & Wolverine -albumissa taustoitettiin puhuttua kieltä. "Mitä tiukempi diktatuuri, sen hienommat postimerkit", analysoi kaverini kerran. No huhhuh taas. Suuruudenhulluus yltyy syödessä:          Up here in space / I'm looking down on you... Ja maan pinnalle taas.      
Lue lisää